Pimeys, kotisohva ja liikunta

Mietin ensin mistä kirjoittaisin, ehkä omista ammateistani? Mietin asiaa ja totesin, että aihe olisi liian tylsä. Ainakin nyt. Voin sivuuttaa aihetta. Ehkä helpompi kirjoittaa jostain, mihin suurin osa voi samaistua. Kuluvan vuodenajan pimeydestä. Ja kotisohvasta, joka houkuttelee aina töiden jälkeen rojahtamaan ja nostamaan jalat ylös selkänojaa vasten. 

 

Itse olen aktiivinen liikkuja. Käyn ulkona juoksemassa tai sitten kuntosalilla kuntoilemassa. Olen kaavoihini kangistunut, enkä juurikaan kokeile muita liikuntamuotoja. Vaikka olen vuosia ollut aktiivinen liikkuja ja pidän kunnostani huolta, niin aina kun päivä pimenee, on selitettävä itselle MIKSI ulos kannattaa kaikesta huolimatta lähteä. Sisältä päin katsoessa ulos, kun kattovalot, jalkalamput, pöytävalaisimet ym. ovat päällä, ulkona näyttää olevan säkkipimeää. Ei houkuta lähteä, ei sitten yhtään. Vaikka tiedän, että mennessäni ulos ei pimeys olisi niin syvää, kuin sisältä katsoessa. 

  Aina mietin, että "huomenna voisin ehkä aikaisemmin päivällä käydä ulkona. Ei olisi niin pimeää", vaikka tiedän, että yhtä pimeää siellä on.  

 

No, lähden ulos. Olen ensin aamulla miettinyt, että tänään voisin käydä juoksemassa. Pääsisin tuulettumaan ulos, saisin aineenvaihduntaa liikkeelle ja lihaksille tekemistä, että kunto pysyy yllä. Sitten illan koittaessa, kun mies on kotona vahtimasta lasta, pääsen ulos. Ja tässä välissä mietin monta kertaa, menenkö? Selitän itselleni, että se on hyväksi. Sitten vain päätän, että menen. Valmistaudun, vaihdan juoksuvaatteet ylleni, laitan korvakuulokkeet ja musiikit soimaan. Lähde juoksemaan samantien ovesta ulos päästyäni, jotta ei ehdi tulla kylmä. Juostessani huomaan, että ei ulkona olekaan niin pimeää, kun seuraa reittiä, jonka varrella on katuvalot. Juoksen yleensä tyypillisen lenkin ja seuraan omaa jaksamistani, vauhtiani sekä aktivoinko oikeita lihaksia.

 

Tullessani takaisin kotiin, olo on mahtava. Niinhän ne kaikki sanovat. Mutta niin se on. Jos on löytänyt omat liikuntalajinsa, niin sen toteutuksen jälkeen olo on huikea. Olo paranee, aineenvaihdunta saa liikettä eikä ole enää niin vetämätön olo. 15min pituinen pyrähdys ulkona niin, että hengästyn ja hikoilen auttaa pitämään kunnon yllä ja paremman mielen. Kaikki näyttää kotonakin kirkkaammalta ja hymy on herkässä. 

 

Tulipahan taas käytyä. Onneksi kevät lähestyy.

 

 

Write a comment

Comments: 0